"Antakaa lapsille hyviä kuvia"
"... Todellakin tämä kokemus Athoksella on hyvin tärkeä. Tänään muistelin vanhus Paisiosta ja sen vuoksi päätin jakaa teidän kansanne muistojani niin paljon kuin mahdollista, sillä tuollaisia asioita on vaikea täysin kuvata. Vanhus Paisioksella oli tapana sanoa vanhemmille: "Pitäkää huolta siitä, että annatte lapsellenne pyhiä kuvia," millä hän tarkoitti sitä, että lapsuudestaan asti lapsilla tulisi olla hyviä kuvia sielussaan, joihin he voivat tukeutua kisausten hetkillä ja saada niistä voimaa elämäänsä. Sillä jos pahat kuvat pysyttelevät heidän sieluissaan, ne aiheuttavat lapsille traumoja. Jos vanhemmat esimerkiksi riitelevät, jos lapsi tuntee olonsa turvattomaksi peheessä; jos on pelkoa, väkivaltaa ja sen kaltaista, silloin lapsi täyttyy pahoilla kuvilla ja kasvaessaan hänellä tulee olemaan monia ongelmia elämässään. Minä olen itse tuosta todistaja. Nyt kun olen 64-vuotias, niin vaikeina hetkinä, joita kaikille tulee, nämä kuvat, nämä muistot Pyhältä Vuorelta ovat hyvää perintöä minulle, suojasatama johon menen ja saan voimaa, rohkeutta, lohdutusta ja tukea Jumalalta jatkaakseni kilvoittelua.
En koskaan unohda, kuinka vierailin Filotheoksen luostarissa ensimmäistä kertaa marraskuussa vuonna 1976 ja viivyin siellä koko kuukauden. Silloin Vanhus Efraim (joka myöhemmin muutti Arizonaan) yhä eli siellä. Noihin aikoihin hän oli 55-vuotias. Ensimmäisenä sunnuntaina me toimitimme jumalallisen Liturgian yhdessä. Diakonina minäkin olin alttarissa; seisoin ja katselin vanhusta ja muita isiä, jotka toimittivat palvelusta. Se teki minuun valtavan vaikutuksen. Niin monta vuotta on kulunut, mutta tämä kuva ei ole pyyhkiytynyt pois muististani. Joka kerran kun muistan sen, liikutun ja moitin itseäni, vertaan itseäni siihen tapaan jolla nuo ihmiset toimittivat palvelusta. Vanhus oli kuin enkeli, hän loisti kaikkialle ja toimitti palvelusta suurella tarkkaavaisuudella ja armolla. Lähes kaikki heistä olivat kaljuja ja heidän päänsä loistivat, heijastivat tuohusten valoa ja minusta vaikutti että olimme jossakin toisessa todellisuudessa. Muistan kuinka palveluksen jälkeen menimme trapesaan, vanhus siunasi ruuan, me istuimme alas ja minä istuin hänen viereensä. Hän söi kirjaimellisesti kaksi tai kolme lusikallisesta ja oli erittäin keskittynyt ja rukoili taukoamatta. Se oli suurta armoa!"
- Katkelma Kyproksen Lemesoksen metropoliitta Athanasioksen puheesta
