"On suuri asia jättäytyä Jumalan käsiin!"
– Vanhus, puuttuuko Kristus asioiden kulkuun näinä vaikeina vuosina?
– Kyllä puuttuu. Näetkö, miten pyhät, Jumalanäiti ja Kristus monesti ilmestyvät jollekulle vääryyttä kärsivälle, joka pyrkii hyvään ja on siten oikeutettu jumalalliseen apuun, pelastaakseen hänet. Kuinka näin ei tapahtuisi paljon helpommin tänään, kun onneton maailma on niin vaikeassa tilanteessa. Tämä on vain ukkosmyrsky, pieni antikristuksen, saatanan, valtausoperaatio. Se saa jäljestäpäin Kristukselta korvapuustin, kaikki kansat järkkyvät ja maailmaan tulee rauha moniksi vuosiksi. Silloin käy toteen psalmin sana: ”Toiset kerskuvat sotavaunuistaan, toiset hevosistaan, mutta me kerskumme Herran, meidän Jumalamme, nimessä. Nuo toiset kompastuvat ja kaatuvat, mutta me nousemme ja pysymme pystyssä” (Ps. 19:8–9 LXX).
Kaikilla näillä Jumalaa pilkkaavilla asioilla he yrittävät oikeuttaa eettiset oikkunsa. He ovat menneet äärimmäisyyksiin asti. Kaikista näistä pilkallisista asioista koituu myös yksi hyvä seuraus: jyvät erottuvat akanoista, ihmiset tulevat seulotuiksi.
Tänään Jumala sietää tilannetta. Hän sietää ja sietää, jotta pahuudelle ei löydy puolusteluja. On tapauksia, joissa Jumala puuttuu asioihin välillisesti ja heti, kun taas toisissa tapauksissa Hän odottaa. Hän ei ratkaise asiaa heti vaan odottaa ihmisiltä kärsivällisyyttä, rukousta, kilvoitusta. Miten jalomielinen Jumala onkaan!
”Kaiken toivoni minä panen Sinuun...” Me emme anna Jumalan hallita meitä Isäntänä, siksi me kärsimme. Meidän pitää antaa itsemme ja tulevaisuutemme kokonaisvaltaisesti Jumalan kaitselmuksen, Jumalan tahdon haltuun, ja niin Hän huolehtii meistä. Meillä pitää olla täydellinen luottamus Häneen.
Luovuttakaamme itsemme, lapsemme, perheemme, koko elämämme Kristukselle, joka Jumalana voi viedä meidät tulen ja myrskyn läpi ilman, että kärsimme pienintäkään vahinkoa.
Usko on suuri asia! Katsokaa, apostoli Pietarikin käveli aaltojen päällä uskon varassa. Kuitenkin heti, kun hän alkoi ajatella asiaa järjellään, hän alkoi vajota. Rukouksen avulla usko vahvistuu.
Pyytäkäämme Kristusta lisäämään meille uskoa ja tekemään sen meissä suuremmaksi. Mitä apostolit sanoivatkaan Kristukselle? Eivätkö he sanoneetkin: ”Lisää meille uskoa” (Luuk. 17:5). Sanomalla ”lisää” tarkoitat, että uskot itsesi Jumalan käsiin.
Usko Jumalaan ei riitä; tarvitaan myös luottamusta Jumalaan. Luottamus Jumalaan vetää puoleensa Hänen apunsa. Kristitty uskoo ja jättää itsensä Jumalalle aina kuoleman rajalle asti, ja silloin hän näkee selvästi Jumalan käden, joka pelastaa hänet. Ellei ihminen uskoudu Jumalalle, niin että jättää itsensä täysin Hänen käsiinsä, hän kärsii. On suuri asia jättäytyä Jumalan käsiin!
Jos ihminen luottaa Jumalaan, ylistää Häntä kaikesta ja antaa Hänen hallita itseään Hyvänä Isänä, hän voi tehdä elämästään paratiisillisen. Muussa tapauksessa hän tekee elämästään helvetin. On suuri asia, että ihminen jo tästä elämästä lähtien tuntee osittaista Paratiisin iloa.
Kreikankielisestä kirjasta Pyhä Paisios Athosvuorelainen, ”Hengellinen unesta herääminen”; käännös Hannu Pöyhönen
