Filotheoksen luostari

Filotheoksen luostari sijaitsee nimimaan itäpuolisella tasangolla, 330 metrin korkeudella meren pinnasta. Sen pihamaa on poikkeuksellisesti nurmikatteinen. Luostari on pyhitetty Jumalanäidin ilmestykselle ja se on Athoksen hierarkkisessa järjestyksessä 14. Johtajana on toiminut vuodesta 2001 alkaen arkkimandriitta Nikodemos ja munkkeja luostarissa on noin 60. Filotheoksella on ollut merkittävä osuus niin menneiden vuosisatojen ortodoksisessa sisälähetystyössä kuin myös Athosvuoren luostarien viime aikojen hengellisessä uudistumisessa.

Historiasta

Luostarin perustajana pidetään yleisesti pyhää Filotheosta, joka oli pyhän Athanasios Athoslaisen aikalainen. Perimätiedon mukaan alueella olisi kuitenkin asunut ennen häntä samanniminen erakko, jonka arvellaan rakentaneen sinne pienen luostarin jo 870-luvun paikkeilla. Ensimmäistä kertaa Filotheoksen luostari mainitaan kirjallisesti Suuren Lavran käsikirjoituksessa vuonna 992 ja vuosilta 1015 ja 1016 puolestaan on säilynyt kaksi luostarin oman igumenin allekirjoittamaa asiakirjaa (”munkki Georgios Filotheoksen igumeni”). Myöhemmin Bysantin keisari Nikiforos III Votaniatis (1078–1081) auttoi laajentamaan luostaria ja lisäksi lahjoitti sille arvokkaita pyhäinjäännöksiä.

Luostari sai historiansa varhaisvaiheissa merkittäviä raha- ja esinelahjoituksia myös Paleologosten dynastialta, erityisesti keisari Andronikos II:lta, joka määräsi Filotheoksen igumenin hovinsa rippi-isäksi vuonna 1284. Vuonna 1346 Serbian kuningas Stefan Dušan julkaisi krusobullan, jolla hän pyrki siivittämään Filotheoksen veljestöä kasvuun. Sen seurauksena sinne alkoi hakeutua serbejä ja hieman myöhemmin myös bulgaareja, jotka pian muodostivat veljestön enemmistön ja muuttivat jumalanpalveluskielen kirkkoslaaviksi ja luostarin itsensä idiorytmiseksi. Ilmeisesti taloudellisten vaikeuksien vuoksi monet munkit jättivät luostarin 1400-luvun lopussa, ja vuonna 1533 se joutui myymään Stavronikitan, joka tuolloin kuului sille statukseltaan kathismana. 1500-luvun paikkeilla luostarin igumeniksi valittiin Dionysios, joka palautti jumalanpalveluskieleksi kreikan ja muutti luostarin jälleen koinobioniksi. Hän joutui kuitenkin jättämään tehtävänsä bulgarialaisten munkkien epäluulojen ja väkivaltaisten hankkeidenkin vuoksi päätyen lopulta Olympokselle. Vuonna 1746 luostarin pääkirkko sortui, mutta se rakennettiin uudelleen Valakian hallitsijoiden tuella. Vuonna 1871 tulipalo puolestaan tuhosi luostarin kaikki rakennukset kirkkoa, trapesaa ja kirjastoa lukuun ottamatta. Luostari rakennettiin uudelleen suurin taloudellisin ponnistuksin, ja se joutui kääntymään jopa Athoksen Pyhän Neuvoston puoleen lainajärjestelyissään.

Vuonna 1973 luostari palautettiin uudelleen yhteiselämäluostariksi, kun Joosef Hesykastin veljestöön kuulunut vanhus Efraim Filotheoslainen asettautui sinne. Hänen johdollaan luostari nousi suureen hengelliseen kukoistukseen, jonka heijastusvaikutukset tuntuivat monissa Pyhän Vuoren luostareissa ja muuallakin Kreikassa. Filotheoksen veljestöä siirtyi Athoksella Karakalloksen, Kseropotamoksen ja Konstamonitoksen luostareihin, jotka tämän myötä uudistuivat. Vanhus Efraim toimi Filotheoksen luostarin johtajana vuoteen 1991 asti, minkä jälkeen hän muutti Amerikkaan, jonne hän on perustanut jo noin kaksikymmentä hyvin organisoitua luostaria.

Pihapiiristä

Filotheoksen nykyinen pääkirkko on vuodelta 1746 ja se on rakennettu varhaisemman basilikan paikalle. Sisänarteksin yhteydessä on sivukirkot ylienkeleille (etelänpuoleinen vuodelta 1752) ja pyhälle Johannes Kastajalle (pohjoispuoleinen vuodelta 1776), joista edellisessä suoritetaan hautaukset ja jälkimmäisessä munkiksi vihkimiset. Ulkonarteksin yläpuolelle on vuonna 1764 tehty vielä kellotorni, jossa on myös pyhän Marinan kirkko.

Kirkkosalin ja sisä- ja ulkonarteksin seinämaalaukset ovat vuosilta 1752 ja 1765 ja niissä näkyy sekä mielenkiintoisia yksityiskohtia että läntisiä vaikutteita. Maalaukset ovat Koritsasta kotoisin olevien veljesten Konstantinoksen ja Athanasioksen käsialaa, joiden töitä löytyy Pyhältä Vuorelta muualtakin (Kseropotamoksen pääkirkko, Ksenofonin skiitan pääkirkko ja Pyhän Annan skiitan pääkirkko). Kirkkosalin pohjoispuoleisessa ikonitelineessä on kuuluisa ihmeitätekevä Hellyyden Jumalanäiti, Glykofilousa, jonka toiselle puolelle on kuvattu Kristuksen ristiinnaulitseminen. Perimätiedon mukaan ikoni saapui Pyhälle Vuorelle merta pitkin samalla tavoin kuin Portaitissakin ajautuen vuonna 1002 Filotheoksen rantaan, johon puhkesi makean veden lähde. Pohjoispuolen kuoroaitiossa on toinen ihmeitätekevä Jumalanäidin ikoni, Panagia Gerontissa (”Jumalanäiti Igumenia”). Eteläisellä puolella takaosassa puolestaan on melko kuuluisaksi tullut isokokoinen uusi ikoni, joka esittää pyhää Kosmas Aitolialaista. Kirkkosalin marmorinen ikonostaasi on peräisin paikalla olleesta vanhemmasta kirkosta.

Luostarin trapesa on athoslaisen perinteen mukaan vastapäätä pääkirkon sisäänkäyntiä, mutta tällä kertaa rakennuksen toisessa kerroksessa. Trapesa on vanha ja kunnostettu todennäköisesti vuonna 1492. Sen arvokkaina pidetyt 1500-luvun seinämaalaukset ovat kreetalaisen koulukunnan työtä. Vierasmaja sijaitsee trapesan yläpuolella. Luostarimuurien sisällä on aiemmin mainittujen kolmen sivukirkon lisäksi vielä kolme muuta sivukirkkoa ja ulkopuolella neljä. Filotheoksen pihapiiristä puuttuu poikkeuksellisesti puolustustorni, sillä 1800-luvun tulipalossa tuhoutuneen tilalle ei enää rakennettu uutta.

Luostariportin vasemmalla puolella ulos mentäessä on kauniisti hoidettu hautausmaa monine kukkaistutuksineen. Portin edustalta avautuvat upeat näkymät niemimaan pohjoisosan kaukaisiin luostareihin ja Kariekseen. Luostarista luoteen suunnassa on luola, jossa aikanaan kilvoitteli pyhä Dionysios Olymposlainen ennen Filotheoksen igumeniksi tuloaan.

Muuta

Filotheoksen luostari on kautta aikojen ollut hyvin lähetyshenkinen. Sen kuuluisin pyhä on Kosmas Aitolialainen (1714–1779), joka kiersi nykyisen Kreikan aluetta julistaen Evankeliumia Turkin vallan alla eläville veljilleen, kehottaen heitä parannukseen ja perustaen heille satoja kouluja. Samassa hengessä lähes kaksisataa vuotta ennen häntä toimi luostarin entinen igumeni Simeon Paljasjalka ja Yksiviittainen (k. 1594) ja nyt meidän aikanamme siis myös ”Amerikan Efraim”.

Luostarin pyhäinjäännöksiin kuuluu Herran eläväksitekevän ristin pala ja kappale naulaa, jolla Kristus ristiinnaulittiin. Tunnetuin pyhäinjäännöksistä on kuitenkin pyhän Johannes Krysostomoksen maatumaton oikea käsi, joka on jäänyt papilliseen siunausasentoon. Luostarissa on myös pappismarttyyri Haralamboksen, suurmarttyyri ja parantaja Panteleimonin, suurmarttyyri Marinan, Isidoros Pelusiolaisen ja apostolienvertaisen pappismarttyyri Kosmas Aitolialaisen pyhäinjäännöksiä.