Karies
Karies on Athoksen niemimaan keskellä oleva hallintokeskus, ”pääkaupunki”, jonka sydämen muodostavat Pyhän Neuvoston hallintorakennus ja Protatonin kirkko. Niiden ympärille on ryhmittynyt hieman yli sata luostariasumusta, joista on vuokrattu tiloja myös erilaisille toimistoille, virkamiehille ja myymälöille. Ulkoiselta olemukseltaan ja elämäntyyliltään Karies muistuttaa idiorytmistä skiittaa, vaikka sen asema koko Pyhän Vuoren keskuksena antaakin sille aivan oman leimansa.
Nimen etymologia on epäselvä. Todennäköisesti nimi juontuu alueella villeinä kasvavista euroopanpähkinäpensaista (mon. karies), vaikka muitakin teorioita on esitetty.
Historiasta
Karieksen historia Athosvuoren keskuksena alkaa todennäköisesti 800-luvulla. Sitä ennen Pyhän Vuoren munkit elivät etupäässä niemimaan pohjoisosissa, lähellä Kserkseen kanavaa eli nykyistä Nea Rodaa ja Ouranoupoliksen välittömässä läheisyydessä Zygoksen luostarin paikkeilla. Siellä toimi myös munkkiyhdyskunnan keskushallinto, vanhustenneuvosto (”Kathedra ton Geronton”). Kun munkit siirtyivät niemimaalla syvemmälle, myös keskushallinnon paikka muuttui. Uudesta keskuspaikasta käytettiin 900-luvun lopulle asti nimitystä Mesi, joka viittasi sen keskeiseen sijaintiin niemimaalla. Nimitys Mesi (”Keskus”) ja täydennettynä Megali Mesi (”Suuri Keskus”) säilyi vielä senkin jälkeen, joskin nyt sillä tarkoitettiin jo itse hallintojärjestelmää.
Ensi vaiheessa vanhustenneuvosto kokoontui kolmesti vuodessa Protatonin kirkossa. Kokouksia johti eliniäksi valittu johtaja, Protos (”Ensimmäinen”), jonka mukaan myös kirkkoa alettiin kutsua. 900-luvulla kirkon läheisyyteen alettiin rakentaa asumuksia ennen kaikkea kokouksiin saapuville luostareiden johtajille ja samaan aikaan Kariekseen ilmaantuivat ensimmäiset vaatimattomat kaupatkin. Erään vuodelta 1153 olevan asiakirjan perusteella näyttää, että vanhustenneuvostolle oli jo tuolloin oma erillinen kokouspaikkansa. Kaikki Karieksen rakennukset kuuluivat Protoksen omistukseen, joka antoi ne maksua vastaan munkkien käyttöön, mutta heidän kuoltuaan ne taas palautuivat hänelle. Munkit elättivät itsensä viljelemällä maata antaen osan sadostaan Protokselle, minkä lisäksi he olivat velvoitettuja auttamaan häntä talkootyöllä viisi vuorokautta vuodessa. 1000-luvun alussa ”Mesiä” alettiin kutsua Karieksen lavraksi ja 1300-luvulla Karieksen skiitaksi.
Kun koinobiaalinen luostarijärjestelmä vakiintui Athosvuorelle, Protoksen valta romahti ja rajoittui käytännössä enää vain Kariekseen. Andronikos II Paleologos teki hänestä kuitenkin vuoden 1313 keisarillisella käskykirjeellä uudelleen niemimaan suvereenin johtajan koettaessaan auttaa Athosvuorta toipumaan edeltäneestä koettelemusten kaudesta. 1300-luvun lopulla Protoksen tehtävä muuttuu viimein vuoden mittaiseksi. 1500-luvun lopulla Protoksen valta romahti uudelleen ja siirtyi neljän luostarien edustajan muodostamalle neuvostolle. Puolen vuosisadan kuluttua Protoksen tehtävä palautettiin taas ja vieläpä elinikäisenä, mutta luostarien edustajat jäivät yhä hänen rinnalleen. Vuonna 1661 keskushallinto joutui suurten velkojen vuoksi myymään kaikki hallussaan olleet keljat luostareille, joille ne nytkin kuuluvat. Kun maanviljely 1800-luvulla käytännössä loppui Karieksessa, jotkut munkit ja maallikot perustivat työpajoja tyhjiksi jääneisiin keljoihin. Karieksessa alettiin valmistaa monenlaista sakraali- ja käyttöesineistöä luostarien tarpeisiin, mutta siellä toimi myös kirkollisia vaatturiliikkeitä ja jopa valokuvaamo. Karieksessa toimi 1800-luvulla myös Athos-koulu.
Athosvuoren nykyinen hallintomalli perustuu vuoden 1810 typikoniin, jonka mukaan 20 luostarien edustajista muodostuva ”parlamentti”, Pyhä Neuvosto (Iera Kinotis), toteuttaa lainsäädäntövaltaa ja heistä koottu neljän edustajan vuosittain vaihtuva ”ministeriö” (Iera Epistasia) toimeenpanovaltaa samoin vuosittain vaihtuvan Protoksen johdolla.
Protatonin kirkosta
Idiorytmisistä skiitoista poiketen Karieksen pääkirkossa Protatonissa toimitetaan vuorokauden jumalanpalvelukset päivittäin. Protaton on basilikakirkko, joka on pyhitetty Jumalanäidin kuolonuneen nukkumisen muistolle. Perimätiedon mukaan jo Konstantinos Suuri oli rakentanut tälle paikalle ensimmäisen kirkon, jonka Julianos Luopio kuitenkin hävitti. Nykyisen kirkon perustukset laski todennäköisesti Bysantin keisari Mikael III:n ikoniriitojen päätyttyä 800-luvulla, niin että se on yksi Pyhän Vuoren vanhimmista rakennuksista. Koska Protaton kävi pian pieneksi, Bysantin keisarit Nikeforos Fokas ja Johannes I Tsimiski laajensivat sitä pyhän Athanasios Athosvuorelaisen pyynnöstä vuoden 965 jälkeen. Athoksella neljä vuotta viipyneet latinalaismielisten joukot aiheuttivat vahinkoja myös Protatonille, mutta keisari Andronikos II Paleologos (1282–1328) rakensi sen uudelleen, niin että käytännössä se sai nykyisen muotonsa. Kirkkoon on tosin lisätty pienehkö narteks vuonna 1507 ja hallintorakennuksen puolelle ulkokatos vuonna 1534. Vuonna 1802 kirkon keskilaivaa vielä korotettiin valon lisäämiseksi, sillä korotetun osan seiniin tehtiin ikkunoita.
Sisäänkäynti kirkkoon tapahtuu katetun pohjoispuolen sivuovesta. Protatonissa käydään yleensä ennen kaikkea kunnioittamassa 900-luvulla tehtyä Karieksen Jumalanäidin ikonia Aksion estin, jonka edessä ylienkeli Gabriel opetti eräälle Athoksen munkille siihen asti tuntemattoman veisun ”Totisesti on kohtuullista”. Ikonia säilytettiin pitkään kirkon alttarissa, mutta nykyään se on siirretty kirkkosalin puolelle, jossa se on pyhiinvaeltajien helpommin saavutettavissa. Protaton on kuuluisa myös seinämaalauksistaan, jotka ovat todennäköisesti 1290-luvulta. Ne ovat makedonialaisen koulukunnan merkittävimmin edustajan Manuel Panselinoksen käsialaa ja niitä pidetään jopa Bysantin ajan taiteen parhaisiin lukeutuvina töinä. Seinämaalausten kompositioista erityisen hienoja ovat Kristuksen syntymä ja kaste, Jumalansynnyttäjän temppeliintuominen, Kristus Emmanuel eli aina valvova Kristus sekä apostoli Johannes Teologi kuvattuna kirjurinsa Prohoroksen kanssa. Manuel Panselinoksen nerokkuus kuvastuu asiantuntijoiden mukaan kuitenkin myös siinä, miten hän on onnistunut sovittamaan kupolikirkkoihin luodun kuvaohjelman Protatonin basilikamuotoiseen kirkkotilaan.
Kirkon marmorinen ikonostaasi on 900-luvulta. Välillä se jo korvattiin puisella ikonostaasilla mutta palautettiin takaisin kirkon korjaustöiden yhteydessä 1900-luvulla. Ikonostaasin upeat ikonit ovat kreetalaisen koulukunnan työtä. Athoksen jokaisen luostarin edustajalla on kirkossa oma kirkkotuolinsa, jonka yläpuolella palaa lampukka hänen luostarinsa nimikkopyhän ikonin edessä. Protatonin yläkerrassa on Johannes Kastajalle pyhitetty sivukirkko ja kirkon ulkopuolella itäpäässä Protatonin kaunis kellotorni vuodelta 1535.
Protatonin kirkko on ollut lähes koko 2000-luvun suurten kunnostustöiden kohteena, sillä kosteus oli vaarassa tuhota Manuel Panselinoksen seinämaalaukset. Kun kaiken piti olla valmista, freskot alkoivatkin haalistua, niin että töihin täytyi ryhtyä uudelleen ja entistä perusteellisemmin. Koko kirkko katettiin metallikehikkoisella kuvulla ja sisälle asennettiin raskasrakenteiset telineet. Nyt tuo urheiluhallia muistuttava kupu on onneksi jo saatu purettua.
Karieksen rakennuksista ja palveluista
Toinen keskeinen rakennus Karieksessa on Protatonin vieressä sijaitseva hallintopalatsi, jonka yläkerroksessa on Pyhän Neuvoston kokoustilat ja alakerroksessa Protoksen ja kolmesta muusta luostarien edustajista muodostuvan pysyvän hallintoelimen toimitilat. Nykyinen hallintorakennus on 1930-luvulta. Se on rakennettu kiinni itäpuolella kohoavaan vanhaan puolustustorniin, jonka seinän paksuus on alaosassa 2,5 metriä! Torni on vastikään kunnostettu kuuluisan edesmenneen englantilaisen bysantologin Sir Steven Runcimanin palkintorahoilla. Tornin toinen kerros palvelee Protatonin kirjastona ja kolmas puolestaan Protatonin arvoesineiden säilytyspaikkana ja museona. Näihin tiloihin on taltioitu muun muassa 117 käsikirjoitusta, joista 47 on tehty pergamiinille. Arvokkain niistä on yli 3 metriä pitkä Tragos, keisari Johannes I Tzimiskin vahvistama Athosvuoren ensimmäinen typikon eli peruskirja vuodelta 972. Tornin kolmannen kerroksen kattopinnan peittävät pappismunkki Luukas Ksenofonilaisen vuonna 2000 tekemät maalaukset, jotka kertovat kuvallisesti Athosvuoren historian 800-luvulta aina Turkin vallasta vapautumiseen asti.
Karieksen hallintorakennuksen itäpuolella, aivan Protatonia vastapäätä, on pyhälle Nikolaokselle omistettu hautausmaan kirkko, joka on vuodelta 1882. Sen multiin haudataan Karieksessa kuolleet maallikot ja ilman pysyvää keljaa eläneet munkit.
Pyhiinvaeltajalle kenties tutuin paikka Karieksessa on sen pohjoispuolella levittäytyvä aukio, jonne Dafnin bussit saapuvat ja josta pienemmät vuokra-autot jatkavat niemimaan eri luostareihin. Aukiolta alkaa Karieksen halki kulkeva keskuskatu, jonka varrella on monia kauppoja, posti, Pyhän Vuoren joukkoliikennettä koordinoiva toimisto ja ravintola. Karieksesta löytyy myös pankki, puhelinlaitos, poliisiasema, terveysasema, leipomo, ravintola ja kaksi vaatimatonta hotellia sekä Pyhän Vuoren ylimmän siviilihallinnon edustajan toimitilat. Tämän maaherraan rinnastettavan virkamiehen tehtävänä on valvoa Pyhän Vuoren peruskirjan säädösten ja Kreikan lakien noudattamista, tiedottaa hallitusta Athosvuorta koskevista asioista ja pyrkiä palvelemaan Athoksen munkkeja eräänlaisena välittäjänä. Myös jokaisella luostarilla on Karieksen keskustassa tai sen välittömässä läheisyydessä oma talonsa luostarin edustajaa varten lukuun ottamatta Kutlumusionia, joka sijaitsee aivan hallintokeskuksen kupeessa.
Karieksen rakennuksista kannattaa erikseen mainita Kutlumusionin luostarille kuuluva Pyhän Johannes Kastajan kelja, jossa on Dionysios Furnaslaisen upeat freskot. Nykyisin keljassa asuu pappismunkki Anastasios, joka tuli Helsingin taidemuseon Athos-näyttelyn kautta tunnetuksi Suomessakin upeista naivistisista töistään, joissa hän kuvaa paikallisten munkkien elämää. Tunnettu on myös Pyhän Sabbaan Typikario, jonka Serbian ensimmäinen arkkipiispa Savvas Serbialainen perusti Sabbas Pyhitetyn kunniaksi palattuaan Pyhältä Maalta. Tässä keljassa, joka sijaitsee Protatonin kirkon länsipuolella kohoavalla rinteellä, on vuodesta 1199 asti noudatettu muihin Athoksen luostariasumuksiin nähden ankarampaa jumalanpalvelusjärjestystä. Vielä Pyhän Sabbaan Typikarionia korkeammalla on Pyhän Georgioksen kelja, jossa pyhä Nikodemos Athosvuorelainen eli viimeiset vuotensa lähes mikroskooppisessa (1 x 1,5 m) huoneessaan. Karieksessa on myös joitakin perinteikkäitä ikonimaalaamoita, kuten Joasafeoslaisten ja Pahomeoslaisten keljat. Keskeinen paikka erityisesti virallisille vieraille on Pyhän Neuvoston vierassali, joka sijaitsee Karieksen aukion pohjoisimmassa pisteessä ennen Ivironiin kääntyvää tietä. Tässä rakennuksessa, joka on vastikään kunnostettu, toimi 1800-luvulla Athonias eli Athos-koulu.
Muuta
Karies ja sen hallintorakennus tuli entisaikaan väkisinkin tutuksi jokaiselle Athoksen kävijälle, koska sieltä saatiin Athos-viisumi, diamonitirion, aina 1990-luvun alkuun asti. Hallintorakennus on yhä ulkoisesti tuttu lähes kaikista Athosta käsittelevistä kirjoista, sillä sen portailla on perinteisesti aina otettu kaikki virallisiin tilanteisiin liittyvät valokuvat.
Toinen pääsiäispäivä eli Kirkkaan viikon maanantai on Karieksessa vuoden kenties suurin juhlapäivä, sillä silloin Aksion estin ikonia kuljetetaan saatossa hallintokeskuksen ja sen lähiympäristön keljoille suuren väenpaljouden seuratessa mukana.
